LEHDISTÖTIEDOTE 12.10.2007
Luontoympäristöjä tarvitaan
luomaan hyvinvointia
Tutkijat kirjoittaisivat ihmisille
”mielipaikkareseptejä”
Kalevi Korpela ja Liisa Tyrväinen
esittelevät tutkimuksen tuloksia lehdistötilaisuudessa ma 22.10.-07
klo 12,00-13,00 Treen yliopiston psykologian
laitoksen luentosalissa 4013; Linna -rakennus, Kalevantie 5, 4. krs.
Laajat tutkimukset Alankomaista
ja Japanista osoittavat, että mitä enemmän asuinalueella on viheralueita, sitä
parempaa on koettu terveys ja sitä pienempää on kuolleisuus. Siitä, miten
viherympäristö saa aikaan näitä hyvinvointivaikutuksia, tiedetään vielä vähän. Suomen
Akatemian rahoittamasta hankkeesta ”Kaupungin viheralueet ja ihmisten
hyvinvointi” (no 211031) on saatu asiaa selvittäviä, kansainvälisestikin uusia
tutkimustuloksia.
Tutkimuksessa kerättiin
loka-marraskuussa 2005 edustava kyselytutkimusaineisto (1273 vastaajaa) 15-75-vuotiailta, suomenkielisiltä tamperelaisilta ja
helsinkiläisiltä. Kysely toistettiin suppeampana (427 vastaaja) elokuussa 2006.
Syyskuussa 2006 toteutettiin kenttäkokeena päiväkirjatutkimus (101 vastaajaa),
jossa vastaajat viiden päivän ajan kertoivat kodin ulkopuolelle suuntautuneista
paikkakäynneistä ja täyttivät päivittäin terveyspäiväkirjan.
1. Pääkyselyn vastaajista 96 % löysi
elinympäristöstään mielipaikan. Vain 6 % valitsi mielipaikakseen
kaupunkikeskustan sisä- tai ulkotilat. Helsinkiläisten ja tamperelaisten
mielipaikat löytyivät useimmiten laajahkoilta metsä- tai virkistysalueilta (54% vastaajista), puistoista (23%) tai ranta-alueilta (17%).
Kysyttäessä luonto- ja kaupunkiympäristön tärkeyttä ylipäänsä, vain 5% osoittautui ”aidoiksi urbaaneiksi”, joille luonnon
merkitys oli hyvin vähäinen. Luonto on tärkeä siis nykyajan suomalaisillekin.
2. Mielipaikka ei ole hetken
mielijohde. Kysyttäessä mielipaikkaa uudelleen 10 kk:n kuluttua 64% vastaajista ilmoitti saman paikkatyypin kuin aiemmin. Mielipaikan
muutoksia kaupunkikeskustan paikasta luontopaikkaan oli enemmän kuin toisinpäin.
Muutokset eivät selittyneet asuinpaikan muutoksista.
3. Kyselyssä selvitettiin
mielipaikkoihin liittyvää elpymistä eli kokemuksia rentoutumisesta ja rauhoittumisesta,
keskittymiskyvyn elpymisestä ja ajatusten selkiintymisestä. Elpymiskokemukset
mieluisissa luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia kuin mieluisissa
kaupunkiympäristöissä. Luontoympäristöjen välilläkin oli elvyttävyyseroja.
Kaikkein vahvinta elpyminen oli laajahkoilla metsä- tai virkistysalueilla ja
ranta-alueilla. Heikoimmat elpymiskokemukset saatiin kaupunkimielipaikoissa. Puistot
koettiin vain vähän kaupunkimielipaikkoja elvyttävämpinä.
4. Luontomielipaikassa elpymiseen
vaikuttavat muutkin tekijät kuin paikka sinänsä. Näistä vaikuttavista
tekijöistä ei aiemmin ole ollut juurikaan tietoa. Nyt saatiin selville 10
keskeistä elpymisen voimakkuutta selittävää asiaa. Nämä ovat mielipaikassa
käymisen useus ja kesto, luontosuuntautuneisuus, ilot ihmissuhteista, luontoharrastukset,
luonnon tärkeys lapsuudessa ja nuoruudessa, työ- ja rahahuolet, tyytyväisyys elämään
ja se käykö mielipaikassa yksin vai seurassa. Elpymiskokemusten erot eri
paikoissa (kts. ed. kohta 3)
olivat selviä, vaikka nämä elpymiseen vaikuttavat muut tekijät oli
tilastollisesti vakioitu.
5. Kokeellisessa
päiväkirjatutkimuksessa muodostettiin ryhmä, joka kävi mielipaikassa päivittäin
viiden päivän ajan. Toinen ryhmä ei käynyt mielipaikassa juuri lainkaan ja
kontrolliryhmälle ei annettu paikkakäynneistä mitään erityisohjeita. Koe osoitti,
että lisäämällä mielipaikassa käyntejä voidaan elpymiskokemuksien voimakkuutta lisätä
erittäin selvästi.
Mielipaikkakäynnit, erityisesti
luontoympäristössä, voisikin ymmärtää uudeksi hyvinvoinnin edistämiskeinoksi.
Tutkijat ehdottavat, että ”liikuntareseptejä” täydentämään alettaisiin
kirjoittaa ”mielipaikkareseptejä”. Tällaista voitaisiin kokeilla
terveydenhuollossa ja liikuntaneuvonnassa. Mielipaikassa käyminen voisi
muodostua myös kansanhuviksi, kun asian merkitys tuotaisiin laajemmin julkisuuteen.
Esimerkiksi Britanniassa viherympäristön merkitys terveydenhuollon kulujen
vähentäjänä on arvioitu tarkkaan rahallisesti ja viherympäristöjen
kehittämiseen terveyden näkökulmasta on käytetty suuria rahasummia (ns. health walk). Viherympäristöihin kustannustehokkaana
hyvinvoinnin ylläpitäjänä on kiinnitetty hiljan huomiota Suomessakin (HS
4.9.2007: Sulander, Holopainen).
Kaupungistumisen
myötä metsien virkistys-ja maisema hyödyt ovat
tulleet ihmisille yhä tärkeämmiksi. Kun aiemmin luonnosta saatiin hyvinvointia
ennen kaikkea taloudellisen hyödyntämisen kautta, nykyisin luonnon merkitys
korostuu henkisen hyvinvoinnin ja stressistä palautumisen lähteenä.
6. Tulosten mukaan luonnossa oleskelu vaikuttaa
myönteisesti ihmisen kokemaan psyykkiseen terveyteen. Luonnon käyttö vaikuttaa
mielialaan lisäämällä positiivisia ja vähentämällä negatiivisia
tuntemuksia. Myönteiset tuntemukset lisääntyvät niin vapaa-aikaan kuin
opiskeluun ja työhön liittyvän luonnonkäytön myötä. Vaikutukset ovat selkeästi
havaittavissa, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia
kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan 2–3 kertaa
kuukaudessa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös Ruotsissa ja Tanskassa
7. Usein
luonnonvaraisilla viheralueilla ja metsissä sijaitsevilla laajoilla
ulkoliikunta-alueilla koetaan elpymistä voimakkaammin kuin mielipaikaksi
mainituissa puistoissa ja kaupunkikeskustojen ulkotiloissa. Suurin osa kyselyyn
vastanneista pitää luontoa tärkeänä asuinympäristön laatutekijänä, eikä
kaupunkiviheralueiden laatu vastaa kaikkien asukasryhmien tarpeita. Mitä
heikommin lähiviheralueet tyydyttävät luontoon liittyviä tarpeita, sitä enemmän
halutaan käyttää kaupungin ulkopuolisia luontokohteita ja lähteä
luontomatkalle.
8.
Tutkimuksessa selvitettiin myös luonnon- ja rakennetun ympäristön suhteellista
tärkeyttä asukkaille Vajaa puolet vastaajista (48 %) koki luonnon hyvin
vetovoimaisena. Sen sijaan noin kolmannes asukkaista (35 %) piti
kaupunkiympäristöä vetovoimaisempana.
Asukasluokittelun mukaan Helsingissä ja Tampereella on urbanisoituneita
kaupunkilaisia, joille luonnolla ei ole enää juurikaan merkitystä, vielä sangen
vähän, vain 5%. Tavallisia luontoihmisiä ja aitoja
luontoihmisiä, joille luonnon merkitys oli selvästi kaupunkiympäristöä
tärkeämpi oli yhteensä 40%. Nykyiset kaupunkilaisten
ovat sopeutuneet rakennettuun ympäristöön eri tavoin. Osa asukkaista on sopeutunut
rakennettuun ympäristöön hyvin. Tällaisia urbanisoituneita kaupunkilaisia on
kuitenkin vielä vähän. Urbaaniin asuinympäristöön ainakin jossain mielessä
sopeutumattomia, luontoa asuinympäristössä arvostavia asukkaita on puolestaan
selvästi enemmän.
Julkaisu:
Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K. & Ylén, M. (2007). Luonnon
merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Teoksessa
Tyrväinen, L. & Tuulentie, S. (toim.) Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi.
Metlan työraportteja / Working
Papers of the Finnish Forest Research Institute 52. 227 s. ISBN 978-951-40-2045-2 (PDF). Saatavissa:
http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp052.htm.
Tutkimus on toteutettu Tampereen
yliopiston psykologian laitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa vuosina 2005-2007. Hankkeen vastuullinen johtaja on
ympäristöpsykologian dosentti Kalevi Korpela TaY:sta
(puh. 03-3551 6579; kalevi.korpela@uta.fi) ja vastuuhenkilö METLAssa on professori Liisa Tyrväinen (puh. 050-391 4553
tai 010211 4553; liisa.tyrvainen@metla.fi;
http://www.metla.fi/hanke/3295/index.htm). Hankkeen tutkijoina ovat toimineet
mm. Matti Ylén (TaY) ja
Harri Silvennoinen (JoY).